Juho Rissanen

Elonleikkuu, Tukinuitto, Silakkamarkkinat

lasimaalaus

1933

kuva

Lasinen hymni

Australialainen sanomalehti The Sydney Morning Herald tiesi 20. helmikuuta 1932 kertoa lukijoilleen, että huomattava suomalainen maalari Juho Rissanen (1873–1950) on saanut ”mahtavalta yhtiöltä” tilauksen tehdä sarjan lasimaalauksia. Niiden tarkoitus on kuvata suomalaisen elämänpiirin tavanomaisia ammatteja, kuten kalastajia, merimiehiä, metsureita ja marjanpoimijoita.

Artikkelin kirjoittaja Borghild Bjornstad – ilmeisesti norjalaista sukujuurta – selittää, että yksi paneeleista kuvaa tukkimiehiä uittamassa puutavaraa jokea alas. Hän toteaa, että se esittää ”rikkain värein 14 miehen kasvot ja hahmot, jotka ovat kauniisti piirrettyinä suuresti edukseen”.

kuva © Kuvasto 2016. Kuva: © Suomen Pankki 2016

Bjornstad luonnehtii Rissasta taiteilijaksi, joka kuvaa vähäväkisiä myötätuntoisesti ja rakastavasti ja jolla on myös aitoa dekoraation tajua, hän on kuin runoilija, joka esittelee mielenkiintoisen maansa maailmalle. Lisäksi kirjoittaja siteeraa ranskalaista kriitikkoa Yvanhoé Rambossonia (1872–1942): ”Hän laulaa rodulleen (kansalleen) lasisen hymnin.” Sanoilla oli taustansa, sillä Rambosson ei ollut ainoastaan kriitikko vaan myös runoilija ja taideteollisuuden asiantuntija. Hänen erikoisalansa olivat musiikki-instrumentit.

Rissasen myöhäiskauden suurtyö sai siis jo ennen valmistumistaan yllättävää huomiota. Lasimaalausten tarina alkoi kuitenkin jo 1928, jolloin Pariisissa asuva taiteilija lähetti ”Eduskunnan herroille Pankkivaltuusmiehille” kirjeen, jossa hän esitti, että pankin eteishallin suuri ikkuna ja sen viereiset kaksi ikkunaa koristettaisiin lasimaalauksin.

kuva © Kuvasto 2016. Kuva: © Suomen Pankki 2016

Maalausten teemojakin Rissanen oli miettinyt. Yksi oli ”rahan hyvää tekevä vaikutus”, toinen taas ”rahan kirous”. Kummankin aiheen Rissanen tunsi hyvin omasta kokemuksestaan. Hän oli kotoisin köyhästä savolaisperheestä, eikä taiteilijan ura edes menestyksistä huolimatta aina näyttänyt valoisalta. Elämä Pariisissa oli kallista, eikä sieltä ollut helppo saada rahakkaita tilauksia.

Rissanen oli kuitenkin myötätuulessa, sillä nuoressa tasavallassa pyrittiin luomaan omaa monumentaalitaidetta ja pankkivaltuusmiehet hyväksyivät taiteilijan esittämän tarjouksen. Hänelle päätettiin maksaa 400 000 markkaa, mutta hänen tuli itse kustantaa lasimaalausten tekninen valmistus, poltto ja lyijytys. Harmi vain, että markan ja frangin kurssi muuttui Rissasen kannalta epäedulliseksi ja sopimuksen tuotto jäi ennakoitua niukemmaksi.

kuva © Kuvasto 2016. Kuva: © Suomen Pankki 2016

Rissasella oli aiempaa kokemusta lasimaalauksista. Hän oli innostunut symbolistimaalari Maurice Denis´n (1870–1943) ääriviivoja korostavasta tyylistä ja otti selvää lasin käsittelyn vaatimasta tekniikasta. Suuri työ ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Teknisissä pulmissa Rissanen sai apua taideteollisuuden monitaiturilta Bruno Tuukkaselta, ja käytännön työssä häntä avustivat taiteilijakollegat Edwin Lydén ja Paavo Leinonen. Joka tapauksessa teos valmistui sovittuna aikana, osat lähetettiin Suomeen ja asennettiin paikalleen syksyllä 1933.

Suomen Pankin lasimaalaus on kolmiosainen. Vasemmalta oikealle sen osat ovat ”Elonleikkuu”, ”Tukinuitto” ja ”Silakkamarkkinat”. Uiton kuvaus on triptyykin keskiosa ja kooltaan suurin. Ratkaisu on ymmärrettävä, sillä Suomen talous nojasi puunjalostusteollisuuteen ja Rissaselta luontui alkutuotannon kuvaaminen. ”Tukinuiton” spiraalimainen sommittelu on varsin tehokas. Näyttää siltä, että se oli jo luonnosvaiheessa melko tarkasti kehitelty. Australialaislehti oli kirjoittanut, että tukkimiehiä on 14, ja niin on myös lopullisessa teoksessa.

kuva © Kuvasto 2016. Kuva: © Suomen Pankki 2016

”Elonleikkuusta” pankki halusi Rissasen esitystä kauniimman, ja lopputulos muistuttaa pikemmin idealisoitua ranskalaista elonkorjuuta kuin suomalaisen pellon uurastusta. Pankin toivomus oli kuitenkin ymmärrettävä, sillä luonnoksen keskusfiguuri, viljalyhdettä nostava nainen on poikkeuksellisen karkea jopa Rissasen aiempien talonpoikaiskuvien mittapuilla arvioiden. Kaikkia kolmea pyörökaarista lasimaalausta reunustavat kasviaiheiset koristenauhat, ”Elonleikkuuta” pihlajanlehdet ja ”Tukinuittoa” kuusenkävyt. Helsingin Kauppatorin näkymää esittävän ”Silakkamarkkinoiden” reunoilla kulkee tammenlehvien nauha.

Rissanen oli luultavasti valinnut ornamentit tietoisesti. Pihlaja on vanhojen uskomusten mukaan pyhä, maagisin ominaisuuksin varustettu puu. Kalevalaa lainaten: ”Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa…” Marjojen taika liittyi kasvuun ja erityisesti lemmennostatukseen. Kuusesta taasen muodostui 1900-luvun alussa epävirallinen kansallinen puu, kotikuusi, jolla oli sananlaskun mukaan kaksinainen merkitys: ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.” Suuri tammi on Kalevalan luomistarun alkupuu, mutta tammenlehvät ovat myös sotilaallinen sekä taloudellinen symboli. Joissakin vanhoissa osakekirjoissa ja tunnuksissa esiintyy tammi, Suomen etelärannikon lehtometsien puu.  

Jaa teos