Antti Favén

Elonleikkuu

Öljymaalaus • 204 x 222 cm

1929

kuva

Keikarin kesämaisema

Taidemaalari Antti Favénista (1882–1948), sukkelasta maailmanmiehestä ja keikarista riittää tarinoita. Maalatessaan Kansallispankin johtajan J. K. Paasikiven muotokuvaa tämän kotona Favén unohti ikkunalaudalle tukevan setelinipun. Taiteilijan lähdettyä tuuli hajotti setelit ”pitkin tiluksia”. Palvelijat kuitenkin löysivät ne ja toivat Paasikivelle, joka seuraavassa istunnossa piti Favénille pankkimiehen saarnan rahan käsittelystä. Hämmästynyt taiteilija ei edes muistanut koko setelinippua.

Luonnonneroksikin kutsuttu Favén oli parhaimmillaan muotokuvamaalarina. Hänestä sukeutui 1920-luvulla valkoisen armeijan ”hovimaalari”, joka ikuisti vuoden 1918 sisällissodan voittajia rivimiehestä ylimpään johtoon.

kuva © Kuvasto 2016. Kuva: © Suomen Pankki 2016

Favénin tekemien muotokuvien valtteja ovat mallien taitava luonnehdinta ja vaivattomalta näyttävä maalaustekniikka. Se ilmenee myös kuuluisassa taiteilijoiden ryhmäkuvassa, joka esittää Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotisjuhlien jälkipäivää Fennian kabinetissa. Tosiasiassa Favén maalasi teosta vuokraamassaan kabinetissa kuukausikaupalla, ja mallit alkoivat presidentti Ståhlbergiä myöten tuskastua jatkuvien istuntojen ajanhukkaan. Favén sovelsi tässä mehevästi maalatussa teoksessa vaikutteita impressionismista, mutta sen pidemmälle hän ei 1900-luvun modernismia seuraillut. Favén tokaisi, ettei kai vinon kahvikannun ja nelikulmaisen omenan maalaaminen voinut olla kovin nerokasta.

kuva © Kuvasto 2016. Kuva: © Suomen Pankki 2016

Oheinen maisema, kesäinen työkuva, on niiltä ajoilta, jolloin taiteilija oli luopunut aiemmasta kolorismistaan ja maalasi sävykkäitä mutta varsin perinteisiä teoksia. Maisema on kuvattu Kylmäkoskelta Favénin perheen omistaman Vanhan Hautaan kartanon mailta. Näille maille oli rakennettu myös taiteilijan kesäateljee. Favénin isä oli Helsingin yliopiston rehtori Oskar Favén, äiti aatelissukuinen Bertha (o.s.) Hjelt ja setä nuorena kuollut taidemaalari Aukusti Uotila (1858–1886).

Elonleikkuu on valoisa ylistys kesän uurastukselle, työlle, joka ei ehkä ollut taiteilijan kiinnostuksen keskeisimpiä kohteita. Favénista on jäänyt jälkipolville kuva dandystä, joka taittoi kaupunkikorttelin mittaisen matkan ”pirssillä”, ja maalla hänen mieluisin kulkuvälineensä lienee ollut ratsuhevonen. Luontokokemuksista hän on teoksiinsa tallentanut herrasväen iloisen piknikin.

Jaa teos