Tapio Wirkkala

Eteläpohjalainen jokimaisema

lentokonevaneri

1953

kuva

Viivojen värähtely

”Mitä työni rytmillisestä vanerista ovat? Kuvanveistoksiako?”

Tapio Wirkkala (1915-1985) kyseli 1950-luvun muistiinpanoissaan, miten hänen vanerista tehdyt veistoksensa pitäisi määritellä. Epäilemättä kysymyksen aiheutti suomalaisen taidekulttuurin jyrkkä kahtiajako: taideteolliset suunnittelijat tekivät designia ja kuvanveistäjät taideteoksia.

Wirkkalan oma käsitys ylitti raja-aidat. Hän näki teostensa yhtymäkohdat modernistisen kuvanveiston suuriin pioneereihin Constantin Brancusiin, Naum Gaboon ja Antoine Pevsneriin. Samalla Wirkkala pohti veistostensa yhteyttä luonnonilmiöihin ja meni niiden juuriin, luontoa ohjaaviin säännönmukaisuuksiin. Niistä hän otti esille muun muassa Lissajous´n värähtelykuvioiden samankaltaisuuden simpukan kuoren rakenteessa, aaltojen huuhtomassa hiekassa ja virran veistämässä kivessä.

Materiaalinsa asettamiin ehtoihin Wirkkala suhtautui nöyrästi. ”Aineelle ei saa tehdä väkivaltaa.” Puun ehdot olivat Wirkkalalle tuttuja. Hän oli koulutettu koristekuvanveistäjä ja tunsi myös niin sanotun lentokonevanerin ominaisuudet. Tätä kerrosliimattua vaneria tehtiin Suomessa jo 1890-luvulla. Materiaalia tosin käytettiin enemmän muihin tarkoituksiin kuin lentokoneen potkureihin. Apuna Wirkkalalla oli 1950-luvun alusta pitäen puuseppä Martti Lindqvist (1915–1975), alansa taituri. Hänen panoksensa oli merkittävä erityisesti suurten teosten toteutuksessa.

Vanerin poikkileikkauksen viivarakenne kiehtoi Wirkkalaa, eikä ihme, sillä hän oli tavattoman hieno piirtäjä, joka vaivatta pyöräytti täydellisen ympyrän ilman harppia. ”Eteläpohjalaisen jokimaiseman” vaneriviivat hahmottelevat jokea ympäröivän peltomaiseman, auringon sädehtivän kiekon ja kolme jokisuun venettä. Suuri reliefi on poikkeuksellisen esittävä, mutta se koostuu perimmiltään abstrakteista osista. Näitä muotoja löytyy Wirkkalan muista teoksista. Auringon kiekosta on olemassa vatimainen, taidemaalarin palettia hiukan muistuttava veistos.

Tapio Wirkkalan designtuotanto on keskeinen osa suomalaisen muotoilun kansainvälistä voittokulkua 1950-luvun ”sankarikaudelta” lähtien. Hänen veistoksensa saivat kyllä täyden taiteellisen huomion Milanon triennaaleissa, mutta Suomessa ne esitettiin ensimmäisen kerran itsenäisinä taideteoksina EMMAn, Espoon modernin taiteen museon, näyttelyssä 2009–2010.

Jaa teos