Esko Tirronen

Fragmentti

Serigrafia • 100 x 80 cm

1992

kuva

Polvi kuin veistos

”Eskon tytöistä” tuli ennen pitkää käsite, jolla kuvattiin Esko Tirrosen (1934-2011)  fotorealistisia maalauksia naisvartaloista ja niiden osista. Sääret toistuivat hänen teoksissaan jatkuvasti eräänlaisina fetisseinä, eroottisten tunteiden ja vihjeiden kiinnittymisenä ruumiinosiin. Vaatekappaleet saivat myös osansa, minihameet ja pikkuhousut. Tirrosen ”mieskatse” herätti monissa vastustusta, ja hänen teoksiaan pidettiin feministisestä näkökulmasta vähintään arveluttavina.

Tirrosen nuoruudentuotanto osui vuoden 1960 molemmin puolin aikaan, jolloin ei-esittävä taide koki yhden suurimmista murroksistaan. Geometrian valta murrettiin, ja vapaamuotoinen informalismi levisi taidenäyttelyihin kuin ”nuha kankaalla” käyttääksemme Maire Gullichsenin ilmausta. Leveät pensselin ja maalaustelan pyyhkäisyt muodostivat Tirrosen kankaista ukkospilven kaltaisia vyörytyksiä. Niillä saattoi olla luontoon viittaavia nimiä, mutta tärkeintä oli näyttää, että taide ei ole pelkkää rakentamista vaan myös spontaania luomista. Holtittomasta irrottelusta ei silti ollut kysymys. Tirrosen 1960-luvun alun maalauksista näkyy taitava sommittelu, joka pitää koossa maalarin hurjimmatkin eleet.

Uusrealismin ja popin syrjäyttäessä kuusikymmenluvun alun informalismia Tirronen oli jälleen eturintamassa. Hänen maalauksensa kuvasivat nuoria muodikkaita ihmisiä. Fotorealistinen kuvaus merkitsi Tirroselle kuitenkin aivan muuta kuin valokuvan suoraa jäljittelyä. Töissä on silkkimäistä spraypinnan kiiltoa ja ääriviivojen korostusta, jotka tekevät myös Fragmentista veistoksen kaltaisen, aiheestaan etäännytetyn muodon. Torson käsite juontaa rikkoutuneista antiikin veistoksista, ja juuri ”torsoja” Tirronen usein kuvasi. Fragmentti on torsosta irronnut ruumiinjäsen.

Jaa teos