Santeri Salokivi

Hiekkarannalla

öljymaalaus • 62 x 59 cm

1923

kuva

Tuskatonta nautintoa

Sukupolvesta toiseen Santeri Salokiven (1880-1940, vuoteen 1900 Johansson) maalaukset näyttävät pysyvän taiteenharrastajien kestosuosikkeina. Siihen on yksinkertaisia syitä. Hänen maalaustensa tyypillisiä aiheita ovat aurinkoisen rantaelämän kuvaukset. Teosten heleät värit ja siveltimenvetojen sujuvuus luovat tuskattoman nautinnon elämyksiä, juuri sellaisia, joita onnistunut kesäinen uintiretki tai lekottelu rannalla voi tuottaa.

Koulutus vei Salokiven Müncheniin ja Pariisiin, impressionismin äärelle. Hänestä kehittyi valon maalari, joka oli yhtä kotonaan Italian terävän auringon poltteessa kuin Pellingin, Högsåran ja Ahvenanmaan rannoilla, joiden ilmastoa hän piti Suomen parhaimpana.

”Hiekkarannalla” tallentaa kesän atmosfäärin ja kaksikymmenluvun merihenkisen rantamuodin. Naisen hahmo on asetelmallinen, suorastaan klassinen poseeraus, ja siinä yhdistyvät taiteilijan koulutuksen luomat rutiinit kesätunnelman uskottavuuteen. Purjelaivat olivat toinen Salokivelle läheinen aihe. Siihen epäilemättä vaikutti se, että hänen isänsä oli merimies. Niin ranta- kuin laivakuvissa Salokiven kuvaama maailma näyttää avoimelta, melkein unelman kaltaiselta. Sodan kumu ei vielä synkentänyt elämän horisonttia.

Taitojaan ja näkemystään Salokivi jakoi myös muille. Hän opetti ensimmäisessä opinahjossaan Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja toimi eri lyseoiden piirustuksenopettajana. Helsingissä Salokivi piti omaa taidekoulua vuosina 1930–1932.

Jaa teos