Esa Riippa

Homonyymit

1982

kuva

Mestari K ja hänen oppilaansa

Ensimmäisen ARS-näyttelyn 1961 herättämät tunnelmat olivat laimeasti sanoen ristiriitaiset. Joillekin se merkitsi vapaan abstraktion lopullista voittoa, astumista taiteen kosmisiin sfääreihin, mutta Pentti Kaskipurolle (1930 – 2010, vuoteen 1935 Krut) kansainvälisen informalismin vyörytys oli liikaa ja hän totesi myöhemmin näyttelystä: ”Oli kuin olisi kaljapulloa ravistettu ja avattu korkki.” Hieman informalismin vaahtoa tosin näkyi joissakin hänen teoksissaan.

Kaskipuro pysyi mieluiten selkeästi esittävän taiteen puolella ja keskittyi lähellä olevien esineiden ja kohteiden kuvaamiseen. Hänen tunnetuimmat teoksensa esittävät koruttomasti sipuleita, juureksia, leipiä, kaloja ja sieniä. Mitään arkista näissä hienopiirteisissä ja varmaotteisissa grafiikan lehdissä ei silti ole. Valoineen ja syvine varjoineen leivistä ja juureksista tulee lähes metafyysisiä objekteja. Niistä paljastuu rakenteita ja muotoja, jotka kuuluvat yhdellä kertaa luonnon omaan estetiikkaan kuin syövytysten ja yhdistelmätekniikoiden tuottamaan mustanlämpimään, salaperäiseen hohtoon.

Suosikkitaiteilijoikseen Kaskipuro on maininnut barokin mestarit Rembrandtin ja tämän suuresti arvostaman Hercules Seghersin sekä ruotsalaisen 1900-luvun alun graafikon Axell Fridellin. Kaskipuro oli paljolti itseoppinut, mutta hän sai myös ohjausta Aukusti Tuhkalta, jonka kurssiateljeessa hiottiin monien muidenkin kuten Pentti Lumikankaan, Väinö Rouvisen ja Simo Hannulan taitoja. Ihme kyllä Kaskipuroa ei aikanaan hyväksytty Suomen Taideakatemian kouluun. Myöhemmin hänet kutsuttiin sinne opettajaksi ja hänestä sukeutui Mestari K, legendaarinen opettaja, jonka kurssien kautta on kulkenut suurin osa seuraavan sukupolven keskeisistä taidegraafikoista.

Joskus Pentti Kaskipuron asetelmien intensiivisestä tunnelmasta näyttää olevan vain kukonaskel todellisuudesta toiseen. Sen on ottanut yksi hänen oppilaistaan, Esa Riippa (s. 1947). Hänen taiteessaan leikkivät mittakaavat ja yllättävät rinnastukset. Tyypillinen asetelma kuvaa ikkunan ääressä olevia esineitä maitokannuja hedelmiä, kukkaruukkuja ja lintuhäkkejä. Taustalla näkyy harmoninen suomalaismaisema. Yllättäen maitokannun pinnasta avautuu toinen maisema tai kannun juurella kävelee miniatyyrikokoinen nainen lastenrattaidensa. Talitintti saattaa nokkia ananasta tai lintuhäkissä lekotella leijona. Kukkaruukun valkean kukan juurella mies asioi koiransa kanssa. Täällä ollaan Gulliverin maailmassa, mutta sittenkin Suomessa.

Riippa on sanonut, että ”taiteen tarkoituksena on luoda illuusioita konkreettisen materian avulla”. Idean veivät pisimmälle viime vuosisadan surrealistit, mutta Riipan teokset ovat aivan toisenlaisia, niistä puuttuu seksuaalinen piina ja aggressio, eikä taiteilija hulvattomasti muuntele venytä kuvattuja kohteita. Teosten ihmeet tapahtuvat mittakaavaa muuttamalla. Joskus riittää pelkkä levollisen maiseman tai esineiden kuvaus, sillä Riippa on kehittänyt värigrafiikastaan taidokkaan, vangitsevan tyylin.

Jaa teos