Tuulikki Pietilä

Kaupunkikuva IV

viivasyövytys • 40,5 x 29 cm

1975

kuva

Kaupungin liikettä

Jos satutte etsimään netistä kuvia Tuulikki Pietilästä(1917–2009) ja hänen taiteestaan, varautukaa pettymykseen. Pietilää käsittelevät sivut ovat täynnä Tove Janssonia ja hänen taidettaan. Pietilä on muuntunut lähinnä Janssonin elämänkumppaniksi ja ”Tuutikiksi”, muumitarinoiden topakaksi satuhahmoksi.

Itse asiassa Tuulikki Pietilä on suomalaisen taidegrafiikan Grand Old Lady, jonka rautainen ammattitaito ja näkemys käyvät selväksi hänen tuotannostaan ja yhtä lailla hänen metalligrafiikan oppikirjastaan (1978). Puupiirroksen taidosta hän julkaisi yhdessä Vilho Askolan ja Erkki Hervon kanssa kirjan 1982. Grafiikan ohella Pietilä hallitsi ammattimaisesti myös kuvanveiston. Sen taitoa hän käytti hyväksi tehdessään Tove Janssonin kanssa kolmiulotteisia muumihahmoja.

Seattlessa Yhdysvalloissa syntyneen Pietilän opintie oli pitkä, sillä sota-aika keskeytti sen ja vei hänet Itä-Karjalan rintaman valistusosastolle. Sodan päätyttyä Pietilä opiskeli Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa ja sen jälkeen Pariisissa 1949–1953 muun muassa Fernand Légerin yksityisakatemiassa.

Ranskalaisen taiteen vaikutus näkyy monin tavoin Pietilän teoksissa. Yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan kuvaa kilpapyörien pyöriä samaan tapaan kuin Roger Delaunay on maalannut auringonkiekkoja. Tavallisesti Pietilän tuotantoa on rinnastettu 1900-luvun alun maltillisten kubistien muodostaman Section d’Or (kultainen leikkaus) -ryhmän taiteeseen. Tämä todentuu, kun tarkastelee Kaupunkikuva IV:n hienoa sommittelua sekä valokimppujen leikkiä pilvenpiirtäjien lomassa. Juuri valon kuvaaminen aineellisina viivoina ja tasoina tuo mieleen Lyonel Feiningerin taiteen kaupunkikuvat ja maisemat. Pietilä on kuitenkin luonut tekstuuriltaan ja yksityiskohdiltaan täysin oman tyylinsä, jossa terävien muotojen ryhdikkyys ilmentää osuvasti modernin kaupungin vertikaalia liikettä. Siihen on helppo eläytyä, sillä teoksen näkökulma avautuu kadun tasosta.

Pietilä seurasi taiteen muutoksia eikä arkaillut kokeilla vapaamuotoisen taiteen mahdollisuuksia.  Hänen informalistinen värigrafiikkansa on vähemmän tunnettua, mutta se on varteenotettava luku Suomen abstraktin taiteen historiassa.

Jaa teos