Pekka Halonen

Kelo

öljymaalaus • 90,5 x 113 cm

1905

kuva

Metsän pietà

Pekka Halosen (1865–1933) maalaus kelopuun rungosta on aiheeltaan yksinkertainen katkelma metsän luonnollisesta kiertokulusta, mutta siihen kuvailun yksinkertaisuus päättyykin. Teoksen hillityt, freskon kaltaiset värit luovat hartaan, kauniin ja alakuloisen tunnelman. Voimakkain ääriviivoin hahmoteltu runko kiemuraisine oksistoineen on koristeellinen ja samalla kertaa monumentaalisen vaikuttava aivan kuin katsoisi kivettynyttä, ammoin kaatunutta jättiläistä.

Maalauksen harras tunnelma ei ole sattumaa. Pekka Haloselle taide merkitsi arkisesta maailmasta erottuvaa, korkeampaa tehtävää, ”jota meidän on pyhänä pidettävä”, kuten hän totesi eräässä kirjeessään Akseli Gallen-Kallelalle.  Opiskellessaan Pariisissa 1800-luvun lopulla muun muassa Paul Gauguinin ohjauksessa Halonen tutustui ranskalaisen symbolismin taiteeseen ja ajatteluun. Tutkiessaan symbolismiin läheisesti liittyviä esoteerisia tekstejä Halonen joutui painiskelemaan henkilökohtaisen vakaumuksensa kanssa. Halonen pitäytyi kuitenkin kristillisen uskonkäsityksen piirissä.

Taidehistorioitsija Ville Lukkarinen on kiinnittänyt huomiota Halosen jäämistöstä löytämäänsä Maurice Denis´n, laajalti vaikuttaneen katolisen symbolistimaalarin, laatimaan kirjaan, jonka ajatuksiin Halonen ilmeisesti tukeutui läpi elämänsä. Denis piti dekoratiivisia, pelkistettyjä muotoja tärkeinä, sillä hänen mielestään taideteoksen viivat ja värit riittävät selittämään itse itsensä. Niiden merkitys on kauneudessa ja siitä johtuvassa jumalaisuudessa.

Jaa teos