Kuutti Lavonen

Le Silence

offset-litografia • 38,5 x 24,5 cm

1992

kuva

Sanojen ulottumattomissa

Ihmisen kasvot ovat Kuutti Lavosen teosten perusaihe. Niiden tyyliteltyjä muotoja ja esikuvia on haettava renessanssin ja barokin uskonnollisen taiteen idealisoivista hahmoista. Lavonen (s. 1960) on myös tutkinut niitä huolellisesti ja tehnyt taiteen väitöskirjansa italialaisen barokkimaalarin Bernardo Cavallinon (1616–1656) tuotannosta. Kristillisen taideperinteen tuntijana ja soveltajana Lavonen oli luonteva valinta Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalausten toiseksi tekijäksi Osmo Rauhalan kanssa. Tämä kahden taiteilijan suurtyö kuuluu nykyaikaisen kirkkotaiteemme vaikuttavimpiin saavutuksiin.

Le Silence -teoksen naisen kasvot suljettuine silmineen muistuttavat uskonnollisen kuvaperinteen yhdestä teemasta, hiljaisuudesta. Mietiskelijöiden pyrkimyksenä on vuosituhannet ollut saada yhteys korkeampaan todellisuuteen. Aleksandrian patriarkka Kyrillos sanoi 400-luvulla: ”Mistä ei voi puhua, palvottakoon sitä hiljaisuudessa”. Moderni filosofia on karkottanut mystiikan, mutta kielen arvoituksellista suhdetta todellisuuteen analysoinut Ludwig Wittgenstein totesi, että mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Lavosen teoksen hiljaisuus on symbolistisen taiteen kaltainen yritys ilmaista jotakin ihmisen sisäisestä maailmasta. Taiteilijan mukaan hänen teoksensa ovat usein lähipiirissä olevien ihmisten henkisiä muotokuvia. Ne viestivät jotakin, mitä ei voi tavoittaa sanojen avulla.

1900-luvun käsitetaide kokeili toistaa suuntaa ja nojasi kielen ensisijaisuuteen olettaen, että sanat tuottavat visuaalisen (mieli)kuvan ja tekevät kuvasta toissijaisen elleivät suorastaan tarpeettoman. Lavosen teokset toimivat päinvastoin. Niiden arkkityyppinen mutta moderni muoto syrjäyttää osan kielen vastaavuuksista ja raivaa hiljaisen tilan sanattomalle kokemukselle.

Hiljaisuus ei kuitenkaan ole sama asia kuin tyhjyys. Verrattakoon ”Le Silencea” amerikkalaisen säveltäjän John Cagen kuuluisaan musiikkiteokseen ”4.33”. Se on minuutteja kestävä äänetön kappale, jossa esityksen täyttävät yleisön liikahdukset ja muut pienet äänet. Lavosen teoksen hiljaisuus täyttyy katsojan tunteiden heijastuksista, taidehistorian viitteistä ja suurista kysymyksistä, joihin on hankalaa, todennäköisesti mahdotonta, saada vastausta.

Jaa teos