Ilkka Väätti

Marian istuin

korkokuvamaalaus • 150 x 180 x 8 cm

2008

kuva

Bysantista nykyaikaan

Ilkka Väätti (s. 1955) on intohimoinen matkailija. Hän liikkuu kaikilla mantereilla, mutta yhtä lailla hänen matkansa ovat sukelluksia historiaan ja tapahtuvat kirjastoissa.

”Marian istuimen” aiheen taiteilija löysi Byzantium-nimisestä kuvakirjasta, jossa esitellään muun muassa kreikkalaisen Hosios Loukas -luostarin keskiaikaisia mosaiikkeja. Luostari sijaitsee Parnassos-vuoristossa, ja sen pääkirkon apsiksessa, puolikupolin muotoisessa katto-osassa on Jumalansynnyttäjän eli Marian kuva, sylissään Kristus. Pyhät hahmot istuvat valtaistuimella, jonka etuosa on koristeltu valkoisin, keltaisin, punaisin ja sinisin mosaiikkipalasin, tesseroin. Tästä yksityiskohdasta Väätti kehitteli oman teoksensa.

Taiteilija kuvaa maaliskuussa 2008 aloitetun työn hidasta etenemistä Mundus-nimisessä väitöskirjassaan:

”Pohjarakenne on vaikea suunnitella ja toteuttaa, sillä kuvaan tulee pyykkilautamaisesti yhdeksän loivaa kaariaihetta. Taivuttelen märät vanerikaaret kohdalleen yhdessä naapurityöhuoneen kuvanveistäjän kanssa. Pohjasta tulee liian taipuisa, joten lisään siihen syksyllä rakennetta vahvistavan taustakannen. Korkokuvamaalaus valmistuu vasta lokakuussa reilun puolen vuoden työskentelyjakson jälkeen. Kuvasta muodostuu omalaatuinen yhdistelmä optista leikkiä ja vakaata järjestystä. Värisommittelu perustuu ilmaisulleni harvinaisten harmaiden ja tuttujen puhtaiden värien harmoniaan.”

Vahvat päävärit useimmiten hallitsevat Väätin maalauksia, mutta Marian istuimessa niillä on hienovaraisesti rytmiä ja värikontrastia luova tehtävä. Katsoja voi nauttia teoksesta, vaikka ei tuntisikaan sen lähtökohtaa. Bysanttilainen tausta kuitenkin muistuttaa siitä, että visuaalinen teho ja viehätys voivat olla ajasta riippumatta samankaltaisia. Vain niille annetut merkitykset vaihtelevat. Bysantin taiteessa esimerkiksi sininen edusti taivaan valtakuntaa. Keltainen viittasi harmoniaan ja kulta taasen Jumalasta säteilevään valoon. Harmaata ei suosittu, ja se on Väätin teoksen poikkeama Bysantin värien kaanonista.

Jaa teos