Arvo Siikamäki

Nutturapäinen nainen

pronssi

1982

kuva

Nutturan heilahdus

Arvo Siikamäen (s. 1943) nuoruudentuotanto 1960-luvulla osui niin sanotun osallistuvan taiteen nousuvaiheisiin. Siikamäki ei vain kulkenut virran mukana, vaan hänen veistoksensa muotoilivat kuvaa siitä, mitä yhteiskunnallisesti vaikuttava ja yhteiskuntaan aktiivisesti osallistuva taide voi olla.

Vietnamin sota aiheutti laajalti kansainvälisiä protesteja, ja niiden tunnelmat heijastuivat myös Suomeen. Siikamäki toi esille sodan ankeuden muun muassa kuvaamalla kaasunaamareita. Sodan realismista taiteilija sai käsityksen lähinnä isänsä sotakertomuksista. Rauhanajan sukupolven ja sodan kokeneiden ideologinen törmäys vaikutti 1960-luvun kulttuuriin, taiteeseen ja poliittisiin asetelmiin.

Ahdistus on leimannut monia Siikamäen teoksia ja teossarjoja myös osallistuvan vaiheen jälkeen. Viittaan kääriytyneet kasvottomat figuurit tuntuivat kääntävän toiseen suuntaan italialaisen kuvanveistäjän Giacomo Manzun kuuluisat teokset juhla-asuihinsa pukeutuneista kardinaaleista. Siikamäen veistokset eivät kuitenkaan viitanneet kirkolliseen loistoon vaan muistuttivat nykymaailman väkivallasta. Niiden tyhjien kasvojen ja silmikkokypärien taustalla voi osittain nähdä Henry Mooren sodanajan veistokset ja piirrokset. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta Siikamäki ei ole suoraan käsitellyt uskonnon näkökulmaa vaan pikemmin maallista angstia, muukalaisuuden ja vierauden tunteita.

Muodoltaan Siikamäen teokset ovat notkeasti pelkistettyjä, ja niiden pintaa leikkaavat vahvat uurteet. Ne ovat yhtä aikaa sekä laskoksia että haavoja. Siikamäen taiteen lempeämpää puolta edustavat sensuellit naisfiguurit ovat herättäneet jopa kiistoja. Kyyristynyttä naisvartaloa kuvaava teos ”Vangittu liike” (1980) piti pystyttää Jyväskylään Keski-Suomen lääninhallituksen pihalle, mutta aikataulua lykättiin, sillä presidentti Kekkonen oli tulossa vierailulle, eikä Siikamäen teosta haluttu esitellä valtakunnan päämiehelle.

Nutturapäinen nainen on Siikamäen rintakuvien tyypillinen näyte. Se on kaunis, miltei anonyymi veistos, jossa rintakuvan kolme perusmuotoa yhdistyvät kiinteästi veistettyyn jalustaansa. Veistos on siis kuva rintakuvasta. Se viittaa samalla kertaa sekä historialliseen, plastiseen esitysmuotoon että kuvatun hahmon olennaisiin piirteisiin. Nutturalla on muodon kannalta tärkeä tehtävä: se luo veistokseen rytmin ja liikkeen. Samanlainen ratkaisu toistuu intiaanin päätä ja hiustöyhtöä kuvaavissa Siikamäen teoksissa.

Jaa teos