Ulla Rantanen

Parveke

Öljymaalaus • 153 x 119 cm

1966

kuva

Figuurit ja auto

On hämmästyttävää, kuinka harvoin autoa on kuvattu Suomen taiteessa. Melko niukasti tämä kulkuväline esiintyi jopa koneromantiikan vuosikymmenillä 20- ja 30-luvulla. Akseli Gallen-Kallelan Bil Bol -juliste (1907) taitaa yhä olla tunnetuin suomalainen autonkuva. Taiteen kuvausperinteet ovat olleet yllättävän ahtaat, vaikka harvaan asuttu Suomi ei ole voinut välttää edes maaseudun perusteellista autoistumista.

Ulla Rantasen (s. 1938) maalaus ”Parveke” sijoittuu 1960-luvun puoliväliin, jolloin dollarihymyjen statusarvo oli yhä merkittävä. Parvekkeen kahdesta henkilöhahmosta etualan nainen näyttää heilauttavan kättään autolle. Kaiteeseen nojaavan miehen piirteettömät kasvot ovat kääntyneenä naisen suuntaan. Kolmas figuuri, nainen hänkin, lymyää oikean reunan varjossa aivan kuin tarkkailemassa tilannetta. Katsoja voi helposti kuvitella teoksesta kolmen ihmisen tarinaa, mutta olennaisinta maalauksessa ovat taidokkaat rakenteet. Vaakasuorat ja pystysuorat palkit luovat kolme eri tilaa, kaksi huoneen sisällä ja kolmannen ulkona. Oikean reunan diagonaalit yhdistävät etualan huoneen ulkotilaan. Auto liittyy siten visuaalisestikin sisätilan tapahtumiin. ”Parveketta” voi tarkastella ajalle tyypilliseen tapaan abstraktina sommitelmana, jonka tilaan asetellut figuurit ovat vain elementtejä, eivät kertomuksen osia.

Ulla Rantanen osoitti jo varhaisissa näyttelyissään erinomaiset piirtäjäntaitonsa. Hänen hiilipiirrostensa figuurit miltei liekehtivät toisiaan kirittävien, lähekkäin syöksähtävien viivojen ansiosta. Näiden figuurien voima ja rytmi siirtyivät niin taiteilijan maalauksiin kuin hänen grafiikkaansa. Rantanen kuului suomalaista taidetta uudistaneeseen ja kansainvälistäneeseen Maaliskuulaisten ryhmään. Se piti ensimmäisen näyttelynsä 1964. Ryhmän jäsenistä vain kaksi – Rantasen lisäksi Laila Pullinen – oli naisia.

Luonnonaiheet ovat figuurien ohella Ulla Rantasen tuotannon perusteemoja. Suomen Pankin kokoelmaan kuuluu kaksi edustavaa Rantasen maalausta ”Kallionhalkeama II” (1983) ja ”Laakeat kivet” (1985). Ne ovat hienosti pelkistettyjä ja sommiteltuja talven kuvauksia. Abstraktia lähenevien teosten rinnalle syntyivät viime vuosikymmenien komeat afrikkalaiset henkilökuvat. Niiden realismi on hätkähdyttävän läsnä olevaa.

Jaa teos