Werner Holmberg

Ringerikestä

öljymaalaus • 128 x 173 cm

1859

kuva

Koostettu ihanne

Ihanteellinen suomalainen maisema tuo etsimättä mieleen Werner Holmbergin (1830–1860) realistiset mutta romantiikan jalostamat teokset. Viimeisenä elinvuotenaan 1860 Holmberg maalasi Ihanteellisena maisemana tunnetun, Ateneumin kokoelmiin kuuluvan taulun. Se ei kuitenkaan kuvaa suomalaista vaan norjalaista maisemaa. Sama tosiasia koskee myös Suomen Pankin omistamaa Holmbergin maisemamaalausta. Sen nimikin, Ringerikestä, kertoo, että kyse on Norjasta. Hauska sattuma on se, että Holmbergin Suomalainen metsämaisema (1859) ostettiin aikoinaan Norjaan.

kuva Kuva: © Suomen Pankki 2016

Holmberg matkusti 1858 Kristianiaan (myöh. Oslo) mennäkseen naimisiin norjalaisen kenraalintyttären Anna Gladin kanssa. Tällä matkalla hän luonnosteli paikallisia näkymiä, joista maisema Ringeriken kunnasta oli yksi keskeisistä. Lopullisen teoksen taiteilija maalasi Düsseldorfissa, opiskelukaupungissaan, johon hän oli pysyvästi asettunut. Siellä nuorta Holmbergia juhlittiin Saksan eturivin maisemamaalarina ja hänestä povailtiin opettajansa, norjalaisen Hans Guden seuraajaa. Hänelle tarjottiin myös Pietarin taideakatemian professuuria.

Vaikka Ringeriken maisemaluonnos on peräisin nuorenparin kävelyretkien koivikkorinteeltä, ei valmis teos suoraan vastaa nähtyä. Taiteilija viimeisteli ateljeessa sommittelunsa hienot diagonaalit ja valaisi näkymän eri kohtia luodakseen teoksen rikkaat valon ja värin rytmit. Niistä ovat syntyneet maiseman avara perspektiivi ja kesän tunnelmallinen idylli. Polun varteen Holmberg sijoitti taitojaan hieman arkaillen paimentytön ja ryhmän lehmiä. Taiteilija oli vastikään tutustunut ranskalaisen Rosa Bonheurin lehmiä esittäviin maalauksiin ja ajatteli, että hänen pitäisi lähteä opiskelemaan tämän johdolla. Maisema on siis norjalainen, sen lehmät kotoisin Ranskasta ja maalauksen tyyli saksalainen.

kuva Kuva: © Suomen Pankki 2016

Ringerikestä-taulua on sanottu viimeistelemättömäksi. Teoksen etualan maasto on jäänyt kevyin vedoin hahmotelluksi, eikä sen muotoja ole täsmennetty. Entä jos ratkaisu sittenkin oli tahallinen? Erityisesti akvarellien yksi tyylikeino, jota myös Holmberg käytti, oli jättää osa paperista värittämättä. Lisäksi etualan tarkka kuvaaminen ei vastaa näköhavaintoa. Se tarkentuu maisemaa katsoessa etualaa kauemmas. Oliko tällainen optinen viritys Holmbergin tarkoitus, pysynee avoimena kysymyksenä.

Holmbergin ”neroutta” ylistettiin Suomessa vasta hänen muistonäyttelynsä yhteydessä. Syytä olisi ollut jo aiemmin, sillä Holmberg oli ensimmäinen kansainvälisesti pätevä suomalainen maisemamaalari.

Jaa teos