Juhani Linnovaara

Suuri yksinäisyys – Napoleon

serigrafia • 97 x 77 cm

1982

kuva

Euroopan kummituseläin

Napoleon poseeraa Juhani Linnovaaran (s. 1934) serigrafiassa oudosti. Napoleonin molemmat kädet ovat selän takana toisin kuin lukemattomissa hänestä maalatuista virallisissa muotokuvissa, joissa hän on työntänyt oikean kätensä paidan väliin. Se on yhä edelleen tuttu ele, jota toistetaan, kun halutaan imitoida keisaria tai keisarillista valtaa.

Linnovaaran teos on komiikastaan huolimatta viiltävä. Suuruudenhullu Euroopan valloittaja on muuttunut kummituseläimeksi, jonka silmät tuijottavat pään sijasta kaksikolkkahatun (ransk. bicorne) yläosasta. Päähine ja ihminen ovat sulautuneet epäihmiseksi, jonka eteen levitetystä Euroopan kartasta roiskuu verta takinliepeeseen. Näitä ”kummituseläimiä” maanosa on joutunut myöhemminkin pelkäämään. Linnovaaran teos on vain yksi hänen monista parodisista muotokuvistaan. Markiisi de Sade, Aurinkokuningas, Madame Pompadour ja muut historian kuuluisuudet ovat saaneet oman uudishahmonsa. Linnovaara leikkii perinteisen muotokuvan mahtipontisuuksilla ja tekee vallan eleet naurunalaisiksi. Pilanteko ei silti ole Linnovaaran muotokuvien ainoa piirre. Niiden värit ovat herkullisen upeita ja muodot rikasta fabulointia.

Linnovaaran tyylissä on paljon aineksia, jotka liittävät hänet surrealismiin, mutta hän on pikemmin vapaa fantastikko, sadunkertojien sukua. Maalarin ja graafikon taidoiltaan Linnovaara on verraton. Hän on yksi nuorimpana aloittaneista taiteilijoista Suomessa.

Tarina, tosi, kertoo, että Linnovaaran äiti sattui istumaan linja-autossa taidemaalari Lennart Segerstrålen viereen ja kertoi arvokkaalle professorille lahjakkaasta 14-vuotiaasta pojastaan. Nuorukainen pääsi näyttämään teoksiaan Segerstrålelle, joka ällistyi nähdessään pojan tuovan piirrosharjoitelmien sijasta potkukelkan täydeltä öljymaalauksia. Linnovaara hyväksyttiin oitis yksityisoppilaaksi Suomen taideakatemiaan. Segerstråle toimi silloin akatemian hallituksen puheenjohtajana. Hänen päätöstään ei sovi moittia, sillä Suomi sai pian taiteilijan, joka niitti kansainvälistä mainetta ja osoitti, että suomalaisen taiteen ei tarvitse olla pelkkää vakavaa rypistelyä. Huumorikin on sallittua.

Jaa teos