Eva Anttila

Työ ja elämä

kuvakudos • 200 x 480

1952

kuva

Nousukauden tunnelma

Jos pitää valita taideteos, joka parhaiten kuvaa Suomen nopeaa muutosta 1950-luvulla, niin se on Eva Anttilan (1894–1993) kuvakudos ”Työ ja elämä”. Sen kertomus kulkee vasemman reunan kansallispukuisesta naisesta ja lapiota pitelevästä viljelijästä oikean laidan kaupunkilaishahmoihin. Siinä välissä opiskellaan, kuljetaan ylioppilaslakeissa ja silintereissä, käydään ostoksilla ja rakennetaan sekä taloja että teollisuutta.

Anttila esittää Suomen, joka ei ainoastaan korjaile sodan vaurioita vaan panee liikkeelle valtavan muutoksen agraariyhteiskunnasta korkean teknologian ja koulutuksen maaksi. Anttilan käyttämät hehkuvat värit, punaiset ja keltaiset, luovat teokseen optimismin auran, mikä vastaa ajan nousukauden tunnelmaa. Teokseen mahtuu runsaasti huumorin sävyttämiä yksityiskohtia. Pönäkät silinteriherrat salkkuineen ja papereineen voisivat juuri saapua Suomen Pankin johtokunnan kokouksesta, ja elegantit naiset tiimalasipuvuissaan ja näyttävissä hatuissaan saattavat tulla ostoksilta ja kahvilavisiitiltä – vihdoin oikeaa kahvia säännöstelyn jälkeen. Naisten vahva rooli teoksen sisällössä kertoo menestyvän taiteilijan asenteesta ja ehkä myös siitä, että naisten panos sodan aikana loi heille aiempaa suurempaa arvostusta ja omaa tilaa.

kuva © Kuvasto 2016. Kuva: © Suomen Pankki 2016

Eva Anttila käytti suuren tekstiilinsä sommittelussa taitavaa pystyjaottelua. Kuva-aiheet etenevät lukusuunnassa nopein leikkauksin ja luovat teokseen hienon, kepeän rytmin. Sitä tehostaa lämpimien ja kylmien värien vaihtelu. Figuurien pelkistys ja geometristen kulmien käyttö muistuttavat hiukan taidemaalari Gösta Diehlin teoksia, mutta Anttila on sulattanut maalaustaiteen vaikutteet täysin omaksi tyylikseen.

Taiteilija kutoi monumentaalisen teoksensa itse ja valitti, kuinka paljon se vaati työtä. Miltei viisimetrisessä teoksessa on niin runsaasti vivahteita ja yksityiskohtia, että katsojan on vaikea käsittää, että taiteilija on kyennyt lyhyessä ajassa suoriutumaan kutomisen urakasta. Amerikkalainen mestarikutoja Ronald Cruicksand oli sitä mieltä, että sopiva enimmäiskoko tällaiselle teokselle on 180 x 150 cm. Anttilan teos ylitti tuon koon yli kaksinkertaisesti.

Jaa teos